” Ihmisten kaipuu rauhaan voidaan toteuttaa ainoastaan luomalla maailmanhallitus.” Albert Einstein
” Rauha ei tarkoita vain ristiriitojen poissaoloa vaan oikeudenmukaisuuden läsnäoloa.” Martin Luther King
Terve yhteiskunta edellyttää oikeudenmukaista, tehokasta ja eettistä hallintoa. Yhteiskunnan demokraattisuutta eivät Sarkarin mukaan takaa yhtenäinen äänioikeus tai monipuoluejärjestelmä vaan hyvin koulutetut, yhteiskunnallisista asioista tietoiset ja eettisesti toimivat äänestäjät. Erityisesti naisten vahvuuksien tuominen voimakkaammin näkyviin yhteiskunnan arvopohjaisissa tehtävissä lisäävät kaikkien hyvinvointia.
PROUT-yhteiskuntamalli ohjaa uuteen hallintojärjestelmään. Sarkar pitää nykyistä kansallisvaltioajatusta vanhentuneena ja ihmiskunnan kokonaisvaltaista kehitystä hidastavana. Kansallisvaltiot pitäisikin korvata alueilla, joissa ihmisiä yhdistävät luonnollisella tavalla mm. kulttuuri, kieli ja maantieteelliset seikat. Näiden alueellisten hallitusten tulisi taata jäsenilleen hyvän elämän perustarpeet, kannustaa kaikkia kehittämään fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä potentiaalejaan sekä turvata eläinten, kasvien ja muun luonnon oikeudet. Poliitiikan tulee pohjautua universalismiin unohtamatta sitä, että kullakin alueella on omat erityiset olosuhteensa ja ongelmansa.
Kaikille hallinnon tasoille valitaan johtajia, jotka noudattavat elämässään korkeaa moraalia ja ovat uurastaneet pyyteettömästi yhteiskunnan hyväksi. Henkilön ei tarvitse olla poliitikko tai poliittinen johtaja – hän voi olla vaikkapa tunnettu opetusalan henkilö, tutkija, palvelutyöntekijä tai kulttuuritoimen edustaja.
Maailmanhallitus
Paine maailman moninaisten ongelmien ratkaisemiseen kasvaa. Jotta uushumanismiin pohjautuva yhteiskunta on mahdollinen, tarvitaan vahva globaali hallinto, joka toimii eettisenä elimenä ilman taloudellisia vaikuttimia. Sarkarin mukaan pitää edetä asteittain kohti maailmanhallitusta, jolla on riittävästi valtaa taata globaali rauha, suojella vähemmistöjen oikeuksia, varmistaa maapallon luonnonvarojen oikeudenmukainen jakaminen, turvata maapallon ekosysteemi sekä jakaa tieteen ja teknologian kehitys kaikkien hyväksi.
Aluksi maailmanhallituksen tehtävä voi olla erimielisyyksien ratkaiseminen ja koko maailmaa koskevien lakien laatiminen. Toisessa vaiheessa maailmanhallitukselle myönnettäisiin hallintovalta. Valtiolliset armeijat yhdistetään maailman armeijaksi tai globaaleiksi poliisivoimiksi, minkä jälkeen valtioiden väliset aseelliset konfliktit eivät ole enää mahdollisia. Näin varmistetaan maailmanrauha.
Maailmanhallitus voisi koostua kahdesta lakia säätävästä elimestä, alahuoneesta ja ylähuoneesta. Alahuoneeseen valitaan jäsenet väestömäärän perusteella ja ylähuoneeseen yksi edustaja maata kohti. Lakialoitteet tehdään alahuoneessa ja hyväksytään tai hylätään ylähuoneessa.
Maailmanhallituksen jäsenten tulee olla laajakatseisia, humaaneja ihmisiä. Vaikka heidät valitaan tietyltä alueelta, he eivät edusta mitään aluetta tai etupiiriä vaan toimivat koko ihmiskunnan hyväksi. Sarkar pitää suurimpana esteenä maailmanhallituksen muodostamiselle, ei niinkään skeptisyyttä tai erilaisia valtiollisia intressejä, vaan kansallisen itsemääräämisoikeuden menettämisen pelkoa ja kansallisten johtajien pelkoa oman valtansa pienenemisestä. Kun näiden yli päästään, huomataan, että maailmanhallitus tarjoaa monia etuja. Erityisesti konfliktien väheneminen on merkittävä hyöty, joka vapauttaa valtioiden asevarusteluun käytetyt varat sosiaaliseen toimintaan.
Maailmanhallituksen tärkeimmät tehtävät
Kriisien hallinta
Maailmanhallitus minimoi sodat maapallolta. Sen alaisuudessa toimii yksi pysyvä armeija, joka lähetetään kriisipesäkkeeseen. Tämä maailmanarmeija voi puuttua ja sen pitää puuttua myös valtioiden sisäisiin asioihin. Aseita on vain maailmanarmeijalla. Alueellisilla hallituksilla niitä on vain sisäisen rauhan ylläpitämiseen, ei hyökkäyssodankäyntiin. Valtioiden asevarustelun purkaminen ja armeijoiden lakkauttaminen vapauttavat valtavasti varoja ihmisten todellisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Luonnonvarojen jakaminen
Maailmanhallitus valvoo planeettamme luonnonrikkauksien jakamista oikeudenmukaisella tavalla kaikkien ihmisten hyväksi. PROUTin periaatteisiin kuuluu, että minkään alueen ihmiset eivät yksin hyödy alueensa luonnonrikkauksista, vaan niitä käytetään kaikkien hyväksi.
Ekosysteemin säilyttäminen
Maailmanhallituksen avulla on helpompi säilyttää maapallon ekosysteemit, lopettaa maapallon saastuttaminen ja ilmaston lämpeneminen sekä toteuttaa kestävän kehityksen arvoja.
Tiede ja teknologia
Ihmiskunnan kehitys tieteen ja teknologian alalla nopeutuu, kun tutkijat ja keksijät puhaltavat yhteen hiileen eivätkä tuhlaa kykyjään ja energiaansa esim. kilpavarusteluun. Päämääränä pitää olla teknologian kehittäminen saasteettomaan suuntaan sekä ihmisten ja muiden elävien olentojen kehityksen edistäminen fyysisellä, psyykkisellä ja henkisellä alueella.
Uusi Magna Carta
1200-luvulla Britanniassa annettua Magna Cartaa (Suuri peruskirja) voidaan pitää ihmisoikeusjulistusten ja perustuslakien ensimmäisenä versiona, josta kaikki myöhemmät ovat kehittyneet. Tältä voisivat näyttää globaalin perustuslain periaatteet – Uusi Magna Carta – jotka pohjautuisivat uushumanistisiin ja proutistisiin arvoihin.
Kaikkien kasvien ja eläinten oikeudet on turvattava
Maaplaneetta on kaikkien sitä asuttavien lajien koti ja kaikilla on synnynnäinen oikeus olla olemassa ja toteuttaa luonnollista tapaansa elää. Tätä oikeutta täytyy kunnioittaa, koska se on moraalisesti oikein. Sitä puoltaa myös tieto, että yhdenkin eliömuodon vahingoittaminen vahingoittaa koko yhteen nivoutunutta kokonaisuutta.
Toteuttaessaan omaa oikeuttaan elämään ihminen käyttää muita lajeja hyväkseen mm. ruokana, kuituina, lääkkeenä jne. Tämä ei saa kuitenkaan tapahtua niin, että vaarantaisimme ekosysteemin, aiheuttaisimme jonkun lajin joukkotuhon tai aiheuttaisimme kärsimystä eläville olennoille. Ihmisen velvollisuus on huolehtia vastuullaan olevien eläinten ja kasvien hyvinvoinnista.
Jokaisen yhteiskunnan on taattava työtä kaikille kansalaisilleen.
Kaikilla työhön kykenevillä on perustuslailliset oikeudet sellaiseen työhön, joka antaa riittävän toimeentulon perustarpeiden tyydyttämiseen. Yhteiskunnan täytyy huolehtia niiden ihmisten perustarpeista, jotka eivät fyysisistä tai psyykkisistä syistä pysty palkkatyöhön tai toimimaan yrittäjinä. Tämä periaate antaa ihmisille fyysisen turvan ja mahdollistaa itsensä monipuolisen kehittämisen.
Kaikille on taattava oikeus henkisiin harjoituksiin, koulutukseen, omaan kulttuuriin ja oman äidinkielen käyttöön
Nämä oikeudet ovat perusta, joka turvaa yksilöiden mahdollisuudet kehittyä voimakkaiksi ja terveiksi, mikä mahdollistaa yksilön täysipainoisen osallistumisen elinvoimaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Yksilön lisäksi hyödyt koituvat näin koko yhteiskunnan hyväksi.
Oikeus henkisiin harjoituksiin tarkoittaa, että ihmiset voivat vapaasti etsiä yhteyttä siihen, mitä he pitävät pyhänä tai henkisenä. Avoimesta yhteydestä henkisyyteen seuraa sekä sisäinen rauhan tunne että uushumanististen arvojen sisäistäminen, mikä puolestaan auttaa ihmisiä pitämään huolta koko maapallon hyvinvoinnista.
Oikeus kunnolliseen koulutukseen antaa mahdollisuuden mielen laajentamiseen sekä sellaisten taitojen ja tietojen kehittämiseen, jotka ovat välttämättömiä itsensä ilmaisemiseksi ja elannon hankkimiseksi. Jotta koulutuksesta olisi hyötyä sekä yksilölle että yhteiskunnalle, koulutuksen pitää harjoittaa myös mieltä järkevään ajatteluun ja kestäviin arvoihin.
Oikeus omaan kulttuuriin auttaa ihmisiä tuntemaan, että he kuuluvat ryhmään ja voivat ilmaista itseään tavoilla, joihin voivat samaistua. Näin heille kehittyy terve sosiaalinen identiteetti.
Oikeus puhua omalla äidinkielellä takaa sen, että jokainen ihminen voi ilmaista hienosyisimmätkin tunteensa. Kaikilla on tarve ilmaista itseään, ja kieli on tärkein itseilmaisun väline. Jos ihmisiä estetään käyttämästä omaa äidinkieltään, se imee heidän elämänvoimansa.
