Onko parempi maailma mahdollinen, miettii moni nykymenoon tuskastunut. Kaikki rakenteet ja käytännöt ovat kuitenkin ihmisten luomia ja ihmiset pystyvät niitä myös muuttamaan. Meillä on kaikki mahdollisuudet uuden, inhimillisemmän ja kaikkien hyvinvoinnista huolehtivan maailman kehittämiseen. Muutoksen avain on tiedostaminen. Tarvitaan myös ennakkoluulotonta ja rohkeaa vahingollisten käytäntöjen kyseenalaistamista ja positiivista visiota, joka vie muutosta eteenpäin.
Nyt tarvitaan konkreettista mallia, joka antaa suuntaviivat kokonaisvaltaiselle muutokselle yhteiskunnassa. Intialainen filosofi, yhteiskunnallinen uudistaja, kirjailija ja henkinen opettaja P.R.Sarkar (1921-1990) visioi tällaisen yhteiskuntamallin jo 1950-1960 lukujen taitteessa. Hän käytti siitä lyhennystä PROUT (Progressive Utilization Theory). Aika ei silloin vielä ollut kypsä hänen edistyksellisille ajatuksilleen, mutta niiden aika on NYT.
Muutoksen käynnistämiseksi ihmiset tarvitsevat
- toivoa siitä, että ihmiskunnan tulevaisuuden suuntaa voi muuttaa
- selkeän vision ja inspiroivia ratkaisumalleja, jotka ohjaavat kestävään sosiaaliseen ja taloudelliseen muutokseen
- voimaantumista yksilöinä ja yhteisöinä
Sarkarin yhteiskuntamalli on ohessa tiivistetty 12 askeleeseen, joiden avulla on mahdollista ratkaista nykyisiä ongelmia ja edetä kohti parempaa maailmaa.
1. Kaiken elämän kunnioittaminen
Kukoistavan yhteiskunnan kulmakiviä ovat kaikkien elävien olentojen arvostus ja syvä kunnioitus jokaisen ainutlaatuisuutta kohtaan. Tällaisen yhteiskunnan päämääränä on kehittää kaikkien jäsentensä hyvinvointia täyteen mittaansa.
On aika siirtyä kapea-alaisesta, oman edun, oman ryhmän tai oman maan etujen tavoittelusta globaaliin kaikkien hyvinvoinnin ajamiseen. Suunnittelun ja toiminnan lähtökohtana tulee olla kaiken elämän kunnioittaminen ja kaikkien hyvinvoinnin edistäminen, niin ihmisten, eläinten, kasvien kuin muunkin luonnon.Tällaista ajattelutapaa Sarkar kutsuu uushumanismiksi. Muutoksessa on keskeistä feminiinisten arvojen nostaminen yhteiskuntaa ohjaaviksi ja tasapainottaviksi tekijöiksi.
2. Kokonaisvaltainen kehittyminen
Kaikilla ihmisillä, yksilöinä ja yhteisöinä, pitää olla oikeus kehittää ja ilmaista fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä kykyjään.Tämä edistää dynaamista kehitystä kaikilla elämän alueilla.
Voimavaroja pitää hyödyntää ja kehittää tasapuolisesti. Minkä tahansa osa-alueen ylikorostaminen saattaa aiheuttaa yksilön persoonallisuuden kehityksessä epätasapainoa. Samoin tapahtuu yhteiskunnassa.
Psyykkisten kykyjen kehittäminen on tärkeää sosiaalisen ja ekologisen tietoisuuden herättämiseksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät olevansa osa suurta elämän verkostoa ja osaisivat arvostaa osaansa yhteiskunnan rakentamisessa.Terveessä yhteiskunnassa kannustetaan moninaisiin kulttuurisiin ilmaisuihin ja tuetaan esimerkiksi kielen, traditioiden, taiteen, pukeutumisen ja ruokakulttuurin monimuotoisuutta.
Henkisten kykyjen kehittäminen puolestaan luo moraalisen pohjan yhteiskuntaan ja ravitsee ihmisten tunnetta yhteenkuuluvuudesta kotiplaneetan ja sen kaikkien elämänmuotojen kanssa. Henkisyys ilmenee ulospäin myötätuntona, epäitsekkyytenä, suvaitsevaisuutena, yhteistyökykynä, sisäisenä tasapainona, ilona ja universaalina rakkautena. Henkisyydelle rakentuvat arvot vaalivat kehitystä, yhteistä menestystä ja vapautta yhteiskunnassa.
3. Koulutus
Yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi on kaikkien saatava paras mahdollinen koulutus. Se on tärkeimpiä elämään vaikuttavia asioita, sillä tietämättömyys vie ihmiseltä keinot ilmaista itseään ja mahdollistaa fyysisen ja psyykkisen riiston. Koulutus auttaa tekemään omaa elämää koskevia valintoja, osallistumaan työelämään ja päätöksentekoon. Kaikille avoimen, maksuttoman koulutuksen järjestäminen on yhteiskunnan tärkeimpiä velvollisuuksia. Maailmanlaajuisesti pitää olla tavoitteena 100 prosentin lukutaito. Lukutaidon tulisi olla äänestysoikeuden ehtona.
Opettajien ammattitaidon merkitys ihmisten kehitykselle on suuri. Työolosuhteiden ja palkan olisi oltava niin hyviä, että ne houkuttelevat parasta mahdollista opettaja-ainesta kouluihin ja saavat heidät viihtymään alalla.
4. Varallisuuden jakaantuminen
Ihmiset kaipaavat vapautta, esteettömiä mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, itseilmaisuun ja onnen tavoitteluun. Vapaus ei voi kuitenkaan ulottua niin pitkälle, että jonkun yksilön tai ryhmän itsekäs toiminta aiheuttaa muille vahinkoa. Planeetan aineelliset resurssit ovat rajalliset. Jotta jokainen ihminen voisi vapautua puutteesta ja köyhyyden pelosta, on ansioille ja varallisuudelle asetettava katto, joka estää suhteettoman suuren omaisuuden keräämisen.
Samoin on tarpeen ehkäistä muiden kustannuksella tapahtuvaa yhteiskunnallisen aseman ja vallan hankkimista ja omien etujen ajamista.
Tämä Sarkarin ajatusmalli on yhdistelmä henkilökohtaista vapautta ja kollektiivista vastuuta. Jokainen voi kartuttaa rajattomasti henkistä pääomaansa, tietojaan ja taitojaan. Sen sijaan varallisuuden kokoaminen ja sen kierrätyksen puute tuottaviin investoihin vähentää tavallisten ihmisten toimintamahdollisuuksia ja kykyä hankintoihin.
5. Perustarpeet kaikille
Maapallon luonnonvarat ovat koko ihmiskunnan yhteistä perintöä. Kaikilla ihmisillä on oikeus hyvän elämän perustarpeisiin kuten ravintoon, vaatteisiin, asuntoon, koulutukseen ja terveydenhoitoon sen ajan ja paikan elintason mukaan, missä ihmiset elävät. Perustarpeiden hankkimiseksi pitää jokaiselle taata riittävä ostovoima mielekkään työn avulla. Fyysisistä tai psyykkisistä syistä työkyvyttömien ja esimerkiksi perheessä työtä tekevien kotiäitien tai -isien perustarpeista huolehtii yhteiskunta.
Yhteiskunta tuottaa myös aikakauden ja paikan mukaisia peruspalveluita jäsenilleen. Perusturva luo terveen ja vakaan pohjan elämälle, jolloin ihmisillä on mahdollisuus kehittää hienosyisempiä psyykkisiä ja henkisiä tarpeitaan itsensä ja koko yhteiskunnan hyväksi. Yhteiskunnan elinvoimaisuudesta kertoo ihmisten elämänlaadun paraneminen. Se näkyy laadukkaampina tuotteina ja palveluina, parempina mahdollisuuksina kehittää fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä tietojaan ja taitojaan sekä viihtyisämpänä elinympäristönä.
6. Omavarainen paikallistalous
Uushumanistisen yhteiskunnan tavoite on mahdollisimman autonominen, omavarainen paikallistalous, jossa toiminnan lähtökohtana on ihmisten ja yhteiskunnan perustarpeiden tyydyttäminen. Alueellinen omavaraisuus on tehokkain tapa kohottaa ihmisten elintasoa. Paikallistalous edistää lisäksi yksilön ja yhteiskunnan psyykkistä ja henkistä kehitystä.
Paikallisten ihmisten asiantuntemusta ja ammattitaitoa hyödynnetään työllistämällä heidät alueen yrityksissä. He myös päättävät alueen raaka-aineista. Lähtökohtana on, että luonnonvaroja hyödynnetään tuhlaamatta, kestävän kehityksen periaattein. Raaka-aineita käytetään tehokkaasti, kierrätetään ja hyödynnetään sellaisiin tarkoituksiin, joissa niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty kaikille.Vaikka talouden suunnittelu tapahtuukin ensisijaisesti paikallistasolla, tarvitaan laajempaa koordinointia esimerkiksi kaupan, kuljetuksen ja viestinnän alueilla.
Yhteiskunnallis-taloudellinen alue voisi olla noin 100 000 asukkaan suuruinen alue, jonka rajat määräytyvät maantieteellisten tekijöiden, luonnonvarojen, kielen, kulttuuriperinteen, historian sekä yhteisten voimavarojen ja ongelmien pohjalta. Esimerkiksi saamelaiset voisivat muodostaa tällaisen alueen.
7. Osuuskuntien uusi tuleminen
Valtaosa perustarvikkeista ja -palveluista tuotetaan työntekijöiden omistamissa ja johtamissa osuuskunnissa. Kuluttajahinnat pysyvät alhaalla ja yhteisöhenki vahvistuu luoden harmoniaa yhteiskuntaan. Erilaisia osuuskuntia:
- maatalousosuuskunnissa viljelijät hankkivat yhdessä siemenet, lannoitteet ja koneet selkä markkinoivat tuotteitaan
- tuottajaosuuskunnat hoitavat teollisen tuotannon ja rakennusalan
- käsityöläis- ja taiteilijaosuuskunnat
- kuluttajaosuuskunnat myyvät muiden osuuskuntien tuotteita kohtuuhintaan
- palveluosuuskunnissa toimivat esim. lääkärit, sosiaali- ja hoitoalan työntekijät, asianajajat ja eri alojen asiantuntijat
- pankkiosuuskunnat
Pienet yksityisyritykset, monesti perheyritykset, vastaavat ns. ylellisyystuotteiden ja -palveluiden tuottamisesta. Tällaisia yrityksiä voisivat olla esimerkiksi ravintolat, hoitolat, korjaamot ja erikoiskaupat. Näiden yritysten myynnille ja työntekijöiden määrälle asetetaan kuitenkin katto aikakauden mukaan, millä estetään varallisuuden liika kasautuminen. Kun yritys saavuttaa tämän rajan, se joko muutetaan osuuskunnaksi tai jatkaa toimintaansa pienempimuotoisena.
Avainteollisuuteen ja -palveluihin lasketaan sellaiset alat, jotka ovat välttämättömiä muiden alojen ja koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Sellaisia ovat esimerkiksi energiantuotanto, liikenneyhteydet ja tietoliikenne. Nämä ovat kriittisen tärkeitä koko taloudelle, vaativat suuria investointeja ja ovat vaikeita hajasijoittaa. Siksi ne olisivat valtion johtamia yrityksiä.
8. Palkat ja kannusteet
Yhteiskunnan menestyminen riippuu sen jäsenten tuottavuudesta ja luovuudesta. Minimi- ja maksimipalkkojen välistä eroa on pienennettävä, mutta ei poistettava kokonaan. Monipuolinen työn kannustejärjestelmä innostaa ihmisiä aloitteellisuuteen, luovuuteen ja työteliäisyyteen. Palkkion suuruus riippuu henkilön työn arvosta yhteisölle tai yhteiskunnalle. Perusteena toimii joko suuri työpanos tai erityislahjakkuus.
Kannusteet voivat olla rahan lisäksi erilaisia luontaisetuja kuten laitteita, joilla henkilö voi parantaa suorituskykyään tai työskentelyolosuhteitaan. Palkkiona voi olla myös mahdollisuus erikoiskoulutukseen tai uuteen työhön, kulttuuripalveluihin tai vapaa-ajan toimintoihin. Kannusteiden pitää luonnollisesti olla merkityksellisiä saajalleen. On kuitenkin huolehdittava, etteivät työn kannusteet nouse liian suuriksi. Samoin on tarkkailtava minimi- ja maksimipalkkojen välisiä eroja. Liian suuret kannusteet ja palkkaerot voivat vaikuttaa kielteisesti työmotivaatioon ja -ilmapiiriin.
9. Eettiset arvot kunniaan
Tasapainoisen ja terveen yhteiskunnan syntyminen riippuu sen jäsenten yhteistyö- ja avunantokyvystä. Yhteistyötä on edistänyt kautta aikojen eettisten periaatteiden noudattaminen. Ne eivät ole riippuvaisia kulttuurista tai kansallisuudesta vaan edistävät harmoniaa kaikkialla maailmassa ja ohjaavat yhteiskunnan toimintaa positiiviseen suuntaan.
- Väkivallan välttäminen
Väkivallattomuuden periaate ulottuu kaikkiin eläviin olentoihin: ihmisiin, eläimiin, kasveihin ja muuhun luontoon.
- Hyväntahtoinen totuudellisuus
Totuudellisuus kumpuaa väkivallattomuuden periaatteesta. Se on luonteeltaan hyväntahtoista, jolloin se ei loukkaa tai vahingoita ketään. Totuudellisuus ohjaa välttämään valehtelemista ja pahan puhumista toisista.
- Rehellisyys
Rehellisyys ajatuksissa, sanoissa ja teoissa sisältää ajatuksen, ettei käytetä toisten tavaroita, julkaisuja, tekstejä tai ideoita ilman lupaa, eikä oteta lahjuksia tai tehdä kavalluksia.
- Pyhyys kaikessa
Kaikki elävät olennot ovat saman elämänverkoston arvokkaita osia. Sen ymmärtäminen saa arvostamaan kaikkea elämää ja välttämään muiden hyväksikäyttämistä ja riistoa.
- Hyvä, yksinkertainen elämä
Hyvään elämään tarvitsemme perustarpeiden ja -palveluiden lisäksi vapauden kehittää itseämme kaikilla elämän alueilla. Tämä eettinen periaate ohjaa välttämään ahneutta ja omistushalua.
- Elämän päämäärä
Voidakseen hyvin on ihmisen tärkeää löytää oman elämänsä tarkoitus, suunta ja henkinen päämäärä. Siinä auttaa muiden pyyteetön auttaminen ja palvelu, sisäisen rauhan etsiminen hiljentymisen kautta, ajatusten puhtaus sekä tiedon etsiminen todellisen Itsen oivaltamiseksi.
10. Eettiset johtajat
Kaikille hallinnon tasoille tarvitaan päteviä johtajia, jotka elävät korkeiden eettisten periaatteiden mukaan. Valintaan vaikuttavat, että
- heillä on rehellisen ja viisaan ihmisen maine
- he ovat uurastaneet pyyteettömästi yhteiskunnan hyväksi
- heillä on hyvät johtamistaidot
Tällaisilla johtajilla on moraalista voimaa ja rohkeutta taistella epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa vastaan ja viedä kehitystä eteenpäin tavalla, joka synnyttää mahdollisimman vähän kitkaa ihmisten välille. Naisten ja miesten on yhdistettävä vahvuutensa ja voimansa. Maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan sekä feminiinisiä että maskuliinisia ominaisuuksia: dynaamisuutta, älyn voimaa, kommunikaatiotaitoja, hoivaa ja huolenpitoa. Muutoksessa on kyse henkisestä vallankumouksesta. Kun se tapahtuu, muuttuvat myös yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset järjestelmät.
11. Maailmanhallitus
Globaalien ongelmien ratkaisemiseksi on valtioiden aika liittyä yhteen ja muodostaa yksi maailmanlaajuinen yhteiskunta. On tarpeen edetä asteittain kohti maailmanhallitusta, joka toimii eettisenä elimenä ilman taloudellisia vaikuttimia. Sillä on oltava valtaa taata globaali rauha, suojella vähemmistöjen oikeuksia, varmistaa maapallon luonnonvarojen oikeudenmukainen jakaminen, turvata maapallon ekosysteemi sekä jakaa tieteen ja teknologian kehitys kaikkien hyväksi.
Maailmanhallituksen jäsenten tulee olla laajakatseisia, humaaneja ihmisiä. Vaikka heidät valitaan edustamaan omaa aluettaan, heidän tulee toimia koko ihmiskunnan hyväksi.Toimiakseen optimaalisesti demokratia edellyttää kyvykkäiden johtajien lisäksi valistuneita ja eettisiä äänestäjiä, jotka ovat sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti tiedostavia.
12. Jatkuva kehittäminen
Muutos on jatkuvaa ja väistämätöntä. Jatkuvalla kehittämisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkien elävien olentojen onnellisuuden ja hyvinvoinnin jatkuvaa kehittämistä. Kehitys kattaa materiaalisen, psyykkisen ja henkisen kehityksen. Se tarkoittaa myös teknologian kehittämistä hienosyisempään suuntaan.
Yhteiskunnan kehittyminen ei ole mahdollista vanhanaikaisen teknologian varassa.Tieteen ja teknologian kehittäminen onkin avainasemassa. Se tuo mukanaan toiminnan tehostamista, mutta ei lisää työttömyyttä. Täystyöllisyys ylläpidetään vähentämällä työaikaa samassa suhteessa kuin tuotanto lisääntyy tehokkaampien menetelmien ansiosta palkan pysyessä samana.
Kyetäkseen tyydyttämään ihmisten perustarpeet eri aikoina, pitää yhteiskunnan olla joustava, kyetä muuttumaan ja olemaan avoin uusille ideoille. Sen pitää myös pystyä hyödyntämään uutta teknologiaa ja toteuttamaan sosiaalisia uudistuksia. Jatkuva hienosäätö yhteiskunnassa vaatii herkkyyttä tunnistaa paikalliset olosuhteet. Siksi paikallinen päätäntävalta on välttämätöntä.
Lue lisää: Visio paremmasta maailmasta. Se on saatavana myös e-kirjana.
