”Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne.” – Albert Einstein
Sana yhteiskunta sisältää ajatuksen yhdessä elämisestä. Intialaisen filosofin, yhteiskunnallisen kehittäjän, kirjailijan ja henkisen opettajan P.R. Sarkarin (1921-1990) mukaan sanan syvällinen merkitys pitää sisällään vielä enemmän; se on liikkumista yhdessä kohti päämäärää. Se ei tarkoita tahdissa marssimista vaan sitä, että kaikkia yhteiskunnan osa-alueita sävyttää eteenpäin kulkemisen henki. Ihmisiä autetaan toimimaan aktiivisina yhteiskunnan jäseninä ja rohkaistaan kehittämään itseään kokonaisvaltaisesti: fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti.
Sarkarin näkemys yhteiskunnasta on lisäksi uushumanistinen eli sana ”yhteiskunta” kattaa kaikki elävät olennot: ihmiset, eläimet, kasvit ja muun luonnon. Tämän näkemyksen ymmärtämiseen tarvitaan ihmisten sisäinen muutos, henkinen vallankumous. Yhteiskuntaa eivät silloin ohjaa itsekkäät halut ja motivaatiot vaan tunne siitä, että olemme kaikki yhtä perhettä ja liikumme kohti yhteistä päämäärää, valoisampaa tulevaisuutta ja ykseyttä. Kun tämä tapahtuu, yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset järjestelmät muutetaan.
Nykyinen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä on epävakaa ja kestämätön ja on johtanut lisääntyviin kriiseihin. Suuryritysten kritiikki, kestävän elämäntavan mallit, yhteisöllisyyden kehitys, edistykselliset uudet teknologiat ovat kaikki tärkeitä, mutta eivät vielä riittäviä muutoksia, jotta tasapaino voisi palautua yhteiskuntaan. Niistä puuttuu muutosta ohjaava visio, joka on luonnostaan kestävä.
Ihmiskunta tarvitsee mallin, jonka arvot ja periaatteet inspiroivat ihmisiä ja antavat heille toivoa. Yhtä tärkeää on, että löytyy johtajia, jotka edistävät kaikkien elävien olentojen hyvinvointia. Nämä kaikki toteutuvat Sarkarin visioimassa PROUT-yhteiskuntamallissa, jonka kivijalkana ovat uushumanistiset ja eettiset arvot ja joka tuo ratkaisuja nykyhetken maailmanlaajuisiin ongelmiin.
PROUT
” Humanitaarinen rakkaus, kaikkien elävien olentojen arvostus ja syvä kunnioitus jokaisen ainutlaatuisuutta kohtaan – nämä ovat universaalin ihmiskunnan kulmakiviä. Tällaisen yhteiskunnan päämääränä on kehittää kaikkien jäsentensä hyvinvointia täyteen mittaansa sekä edistää universalistista ajattelutapaa.
Sen seurauksena ihmiskunnasta tulee yksi maailmanlaajuinen perhe, jossa arvostetaan eri alueiden monimuotoisuutta ja kulttuurien ainutlaatuisuutta eikä ole tarvetta toisen ryhmän vähättelyyn tai riistoon.
Kun ihmiset rakentavat yhteiskuntansa näiden arvojen varaan, silloin voidaan puhua todellisesta ihmiskunnasta – ei vain joukosta ihmisiä, jotka taistelevat saavuttaakseen henkilökohtaiset päämääränsä keinolla millä hyvänsä. PROUT on annettu menetelmäksi tällaisen todellisen yhteiskunnan kehittämistä varten.” P.R. Sarkar
Sarkar esitteli PROUT-yhteiskuntamallinsa pääkohdat 1950 ja 1960 -lukujen taitteessa. PROUT kuvaa periaatteita ja suuntaviivoja, joiden avulla luodaan edellytykset sellaisen uuden, terveen ja kukoistavan yhteiskunnan syntyyn, jossa huomioidaan kaikkien elävien olentojen tarpeet. Lyhenne PROUT tulee sanoista Progressive Utilization Theory.
Progressive (edistyksellinen, jatkuvasti kehittyvä) tarkoittaa tässä kaikkien elävien olentojen onnellisuuden ja hyvinvoinnin jatkuvaa kehittämistä ja myös teknologian kehittämistä hienosyisempään suuntaan. Kehityksellä ei tarkoiteta vain materiaalista vaan myös psyykkistä ja henkistä kehitystä. Se ei sulje pois ketään, vaan pitää sisällään ihmiset, eläimet, kasvit ja muun luonnon. Tärkeää on myös yksilön kehityksen yhdistäminen yhteiskunnan kehitykseen: henkilökohtaisten tarpeiden ja yhteiskunnan tarpeiden välillä on säilyttävä tasapaino.
Utilization (hyödyntäminen, käyttäminen) pohjautuu siihen, että kaikki elävät olennot nähdään yhden suuren perheen jäseninä, joilla kaikilla on käyttöoikeus, mutta ei omistusoikeutta luonnon rikkauksiin. PROUT-yhteiskuntamalli määrittää kaikkien voimavarojen oikeudenmukaisen ja tehokkaan käytön.
Theory (teoria) tarkoittaa tässä toteuttamiskelpoista, käytännönläheistä yhteiskuntamallia.
Sarkarin yhteiskuntamalli tarjoaa paitsi ratkaisukeskeisen lähestymistavan tämän päivän kriiseihin myös yhteiskunnallisen ympäristön, jossa ihmisen koko potentiaalia on mahdollista kehittää täyteen mittaansa. PROUT ohjaa yhteiskunnalliseen muutokseen ja vahvaan yhteiskunnallis-taloudelliseen kehitykseen. Se ei kuitenkaan ole jäykkä malli, jota pitäisi toteuttaa samanlaisena kaikissa yhteiskunnissa vaan se koostuu dynaamisten periaatteiden yhdistelmästä, joita voidaan soveltaa eri alueiden kehittämiseksi juuri niille sopivalla tavalla.
PROUT on luonteeltaan universaali eikä sisällä mitään sellaisia ihmisten asettamia rajoja, jotka ovat tähän asti jakaneet ihmiskuntaa ryhmiin, heimoihin ja kansakuntiin. Se ilmentää uushumanismia yhteiskunnallisella tasolla. Uushumanististen arvojen kasvava sisäistäminen on osa tietoisuuden laajempaa muutosta planeetallamme. Se mahdollistaa sellaisen inhimillisen yhteiskunnan syntymisen, joka nauttii ykseydestä ja samanarvoisuudesta.
Tärkeimmät yhteiskuntaa ohjaavat periaatteet
Seuraavaksi tutustumme Sarkarin tärkeimpiin yksilön ja yhteiskunnan kehitystä ohjaaviin periaatteisiin. Viisi ensimmäistä periaatetta muodostavat tämän mallin ytimen. Niitä kutsutaankin PROUTin perusperiaatteiksi. Ne valottavat ydinajatusta monesta näkökulmasta. Kaikki nämä periaatteet on suunnattu sellaisten olosuhteiden luomiseen, joissa jokainen voi kehittää ja ilmaista itseään monipuolisesti ja elää oman sisäisen kutsumuksensa mukaisesti.
Omaisuuden kasaantumisen sääteleminen
Ihmiset kaipaavat vapautta, esteettömiä mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, itseilmaisuun ja onnen tavoitteluun. Vapaus ei voi kuitenkaan ulottua niin pitkälle, että jonkin yksilön tai ryhmän itsekkään toiminnan sallitaan aiheuttavan muille vahinkoa. Vaikka kaikilla ihmisillä pitää olla täysi vapaus kehittää psyykkisiä ja henkisiä kykyjään, ei materiaalisen vaurauden hankkimista voi jättää säätelemättä. Materiaalisen rikkauden tavoittelu on tuonut mukanaan ympäristötuhoja, paikallisten yhteisöjen hajoamista, paikallisten kulttuurien häviämistä, riistoa ja hyväksikäyttöä.
Samoin on tarpeen ehkäistä muiden kustannuksella tapahtuvaa yhteiskunnallisen aseman ja vallan hankkimista ja omien etujen ajamista.
PROUT toimii periaatteella ”elä ja anna muidenkin elää”. Se on tasapainoinen yhdistelmä henkilökohtaista vapautta ja kollektiivista vastuuta, jossa jokainen voi kartuttaa henkistä pääomaansa, tietojaan ja taitojaan rajattomasti. Niiden lisääminen ei ole muilta pois, vaan ne hyödyttävät yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa.
” Pyrkimys rikastua muiden kustannuksella on eräänlainen psyykkinen sairaus. Ylenmääräinen henkilökohtaisen varallisuuden haaliminen riistää useimmissa tapauksissa monelta muulta elämän perustarpeet. Emme saa laiminlyödä yhdenkään olennon hyvinvointia missään päin maailmaa.” P.R. Sarkar
Resurssien hyödyntäminen ja jakaminen
Ihmiskunnalla on käytettävissään monenlaisia resursseja. Luonnosta saadaan valtava määrä raaka-aineita, joista voidaan valmistaa erilaisia tuotteita. Lisäksi on käytettävissä ihmisten älylliset ja luovat kyvyt sekä henkiset voimavarat. Henkiset voimavarat pitävät sisällään sellaisia asioita kuin myötätunto, rakkaus, sisäinen rauha, pyhyyden kunnioitus ja kaiken elämän kunnioittaminen. Näitä kaikkia resursseja pitäisi hyödyntää maksimaalisesti.
Maksimaalinen hyödyntäminen ei tarkoita muiden riistämistä ja vahingoittamista. Yhteiskunnassa, jossa ihmisten terveydestä huolehditaan, jossa he saavat ravitsevaa ruokaa, kodin suojaa, mielekästä työtä, koulutusta ja mahdollisuuden kehittää kokonaisvaltaisesti itseään, myös luonnon resursseja hyödynnetään tasapainoisella tavalla ilman riistoa.
Kaikkia näitä resursseja ja voimavaroja pitää jakaa ja käyttää järkevästi ja humaanisti kaikkien hyväksi. Raaka-aineita ei saa tuhlata vaan käyttää tehokkaasti, kierrättää ja hyödyntää sellaisiin tarkoituksiin, joissa niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty kaikille.
Resurssien järkevään käyttöön liittyy esim. ruokahävikin minimoiminen. Ruokahävikillä tarkoitetaan kaikkea pois heitettyä ruokaa tai raaka-aineita, jotka olisi voitu käyttää ravinnoksi ennen niiden pilaantumista. Maailmanlaajuisesti noin kolmannes tuotetusta ruuasta heitetään vuosittain pois. Kehittyvissä maissa ruokahävikki johtuu kehnoista kuljetus- ja säilytyslaitteistoista. Vauraimmissa maissa hävikkiä aiheuttavat lähinnä huolimattomuus ja välinpitämättömyys: ruokaa ostetaan liikaa, jolloin osa ruoasta pilaantuu.
Voimavarojen kehittäminen
Jokaisen ihmisen pitää saada kehittää fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä kykyjään täyteen mittaansa. Yhteiskunta ei saa tukahduttaa tätä kehitystä, vaan sen pitää tukea sitä kaikin tavoin. Tuhlausta tapahtuu, kun ihmiset eivät saa koulutusta, eivät voi kehittää kykyjään tai tuoda esille näkemyksiään esimerkiksi ihonvärin tai sukupuolisen sorron vuoksi.
Sarkarin yhteiskuntamalli turvaa perustarvikkeet ja -palvelut jokaiselle, mikä luo terveen ja turvallisen pohjan ihmisten elämälle, jolloin heillä on mahdollisuus kehittää hienosyisempiä tarpeitaan. Psyykkisten kykyjen kehittäminen on tärkeää sosiaalisen ja ekologisen tietoisuuden herättämiseksi. Silloin ihmiset ymmärtävät olevansa osa suurta elämän verkostoa ja osaavat arvostaa osaansa yhteiskunnan rakentamisessa. Yhteiskunnan tulee kunnioittaa ihmisten erilaisuutta, tarvetta ilmaista luovuuttaan ja toteuttaa unelmiaan. Henkisten kykyjen kehittäminen puolestaan luo vahvan moraalisen perustan yhteiskuntaan ja ravitsee tunnetta ihmisten, kaikkien elävien olentojen ja koko planeetan yhteenkuuluvuudesta.
Yksilön lisäksi myös yhteiskunnan fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä resursseja pitää kehittää maksimaalisesti. Yksilön ja yhteiskunnan jatkuva kehittyminen tukevat toisiaan, sillä kumpikaan ei pysty kehittymään ilman toista. Kun ihmisiä rohkaistaan kehittämään itseään psyykkisellä tasolla tieteessä, taiteessa ja muilla aloilla, se rikastuttaa ja hyödyttää paitsi heitä itseään myös koko yhteiskuntaa. Samoin tapahtuu henkisen kehityksen alueella. Kukoistavassa yhteiskunnassa ihmiset jakavat tietojaan, taitojaan ja henkistä viisauttaan kaikkien hyväksi.
Nyky-yhteiskunnassa on kaksi perusongelmaa, jotka jarruttavat tätä kehitystä. Ensimmäinen on maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen puute siitä, että yhteiskunnan toiminnan perustana pitää olla kaiken elämän kunnioitus ja arvostus. Toinen ongelma on, että ihmiset asettavat henkilökohtaisen hyvinvointinsa ja ahneet pyrkimyksensä kollektiivisen hyvinvoinnin edelle.
Terveen yhteiskunnan toiminnan pitää perustua kaiken elämän kunnioittamiseen ja siihen, että yhteinen hyvinvointi asetetaan tärkeämmäksi kuin yksilön loputtomat henkilökohtaiset toiveet. Kun nämä tavoitteet ja arvot omaksutaan maailmanlaajuisesti, silloin yhteiskuntaan luodaan toimintatapoja ja rakenteita niiden toteuttamiseen. Tämä on todellisen, aidon yhteiskunnan velvollisuus kaikkia yksilöitään kohtaan.
Kykyjen tasapainoinen hyödyntäminen
Yksilön ja yhteiskunnan kaikkia voimavaroja pitää hyödyntää ja kehittää tasapainoisesti. Minkä tahansa osa-alueen ylikorostaminen saattaa aiheuttaa yksilön persoonallisuuden kehityksessä epätasapainoa. Sama pätee myös yhteiskuntaan. Monissa idän kulttuureissa henkistä aluetta on korostettu liikaa. Läntinen maailma on vuorostaan asettanut etusijalle taloudelliset ja teknologiset näkökohdat ja laiminlyönyt henkisen puolen. Persoonallisuuden kokonaisvaltainen kehittäminen takaa tasapainon kaikilla kolmella elämän alueella.
Kun ihmiset pääsevät kehittämään ja hyödyntämään kykyjään tasapainoisesti, huomataan, että jotkut ovat luonnostan taitavampia fyysisissä taidoissa, toiset psyykkisillä alueilla tieteissä ja taiteissa ja toiset taas henkisessä viisaudessa ja ymmärryksessä.
Fyysisissä taidoissa lahjakkaiden kannattaisi hyödyntää ensisijaisesti näitä taitojaan. Jos ihmisellä on lisäksi psyykkistä, älyllistä ja luovaa kapasiteettia, hänen pitäisi kehittää ja käyttää niitä enemmän kuin fyysisiä voimavarojaan, koska ne ovat fyysisiä voimavaroja harvinaisempia ja hienosyisempiä.
Yksilön tieteen, taiteen ja muilta alueilta hankittu tieto ja osaaminen parantavat koko yhteiskunnan mahdollisuuksia kehittyä. Tästä hyötyvät sekä yksilö että yhteiskunta: ihminen saa enemmän tyydytystä työstään ja yhteiskunta hyötyy enemmän hänen panoksestaan. Esimerkiksi kyvykkäästä tutkijasta on enemmän hyötyä, jos hän tekee tutkimustyötä päivän kuin sata päivää peltotöitä.
Ihmisen henkiset kyvyt ovat harvinaisempia ja hienosyisempiä kuin muut kyvyt. Henkistä viisautta omaavien henkilöiden pitäisikin keskittyä jakamaan tätä viisautta myös muille. Henkilöt, jotka omaavat kaikkia näitä voimavaroja ja jotka tekevät epäitsekkäästi työtä kaikkien hyvinvoinnin eteen, ovat kyvykkäimpiä yhteiskunnan johtotehtäviin. Heidän merkityksensä yhteiskunnan kehittymiselle on suuri.
Jatkuva kehittäminen
Muutos on jatkuvaa ja väistämätöntä. Sarkar puhuu ennemminkin edistyksestä ja kehityksestä kuin muutoksesta. Edellä esiteltyjen voimavarojen ja luonnon rikkauksien hyödyntämisen pitää kehittyä jatkuvasti kunkin aikakauden, paikan ja ihmisten tarpeiden mukaan. Ne tavat, käytännöt ja hallintojärjestelmät, jotka toimivat viime vuosisadalla, eivät toimi enää tämän päivän tietoyhteiskunnassa.
Kyetäkseen tyydyttämään ihmisten tarpeet eri aikoina pitää yhteiskunnan olla joustava, kyetä muuttumaan ja olemaan avoin uusille ideoille. Sen pitää myös pystyä hyödyntämään uutta teknologiaa ja toteuttamaan sosiaalisia uudistuksia. Tässä muutoksessa pitää kuitenkin säilyttää tasapaino ja pitkäjänteisyys kaikilla yhteiskunnan alueilla. Kyky tehdä jatkuvaa hienosäätöä yhteiskunnassa vaatii herkkyyttä tunnistaa paikalliset olosuhteet. Siksi paikallinen päätäntävalta on välttämätöntä.
Perustarpeet kaikille
Luonnonvarat ovat koko ihmiskunnan yhteistä perintöä. Sarkar puhuu yhteisestä kosmisesta perinnöstä, joka sisältää vaatimuksen, että ihmisten ja muiden elävien olentojen hyvinvoinnin on aina oltava yhteiskunnassa tärkeimmällä sijalla. Se ohittaa taloudelliset intressit. Siksi kaikilla ihmisillä on oltava oikeus hyvän elämän perustarpeisiin, jotka auttavat heidän monipuolista kehitystään. Perustarpeisiin kuuluvat ruoka, asunto, vaatteet, koulutus ja terveydenhoito aina sen ajan ja paikan elintason mukaan, missä ihmiset elävät. Tarpeet vaihtelevat mm. ilmaston ja kulttuurin mukaan. Nämä oikeudet tulee taata lailla.
Perustarpeiden hankkimiseksi kaikille ihmisille pitää taata riittävä ostovoima mielekkään työn avulla. Fyysisistä tai psyykkisistä syistä työkyvyttömien sekä esimerkiksi perheessä työtä tekevien kotiäitien tai -isien perustarpeista huolehtisi yhteiskunta.
Perustarpeiden lisäksi yhteiskunnan tulisi huolehtia siitä, että kaikki sen jäsenet saavat aikakauden ja paikan mukaiset peruspalvelut. Lisäksi tavarat ja palvelut, joita tällä hetkellä pidetään harvojen saatavina, pitäisi ajan kuluessa tuoda kaikkien ulottuville. Tarkoitus ei ole lisätä kulutusta vaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja antaa kaikille ihmisille terve materiaalinen perusta, joka tukee heidän monipuolista kehitystään.
