”Kaikki olennot rakastavat elämäänsä, kaikki olennot haluavat pysyä hengissä, kaikki olennot haluavat löytää onnen. Se miten onnea etsitään voi vaihdella eri olentojen välillä, mutta onnellisuuden etsintä on luontaista jokaiselle elolliselle olennolle. Eivät vain ihmiset, vaan kaikki elolliset olennot haluavat, että niitä kohdellaan kunnioittavasti.
Uushumanisti huolehtii kaikkien hyvinvoinnista ajatuksin, sanoin ja teoin. Planeetan kehittyneimpänä lajina ihmisellä on velvollisuus huolehtia kanssaeläjistään eläin- ja kasvikunnassa sekä velvollisuus huolehtia luonnon tasapainon säilymisestä ettei mikään olento kärsisi tarpeettomasti.”
Megan Nolan
Käsite humanismi viittaa sellaiseen ajatusmaailmaan ja toimintaan, jossa vallitsee ihmisen etu ja ihmisen hyvinvointia käytetään sosiaalisen hyvän mittarina. Uushumanismi on Sarkarin nimitys laajennetulle humanismin muodolle, joka pitää sisällään kaikki ihmiset, eläimet, kasvit ja muun luonnon.
Uushumanismi luo perustan yhdentyvälle ihmiskunnalle ja sen jatkuvalle kehitykselle. Se ei erottele eläviä olentoja tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin, vaan kaikkien hyvinvointi on yhtä tärkeää. Uushumanistisen ajatusmaailman omaksuminen merkitsee myös sitä, että mikään ryhmä ei enää dominoi toisia, vaan ihmiset neuvottelevat asioista ja tekevät yhteistyötä. Ihmisiä rohkaistaan itsensä fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen ilmaisemiseen ja kehittämiseen. Kaiken elämän kunnioittaminen tuo yhteiskuntaan ekologisen harmonian, poistaa riiston ja sodat. Uushumanistinen arvomaailma on terveen ja kukoistavan yhteiskunnan perusta.
Geotunne ja sosiotunne
” Vaarallisimpia eivät ole ns. pahat ihmiset, vaan hyvät – me kaikki, jotka pysymme välinpitämättöminä epäoikeudenmukaisuuksia ja vääryyksiä kohdatessamme.”
Martin Luther King
Millainen ajatusmaailma on esteenä uushumanismin toteutumiselle? Ihmisen sosiaalisia toimintoja ohjaavat joko järki ja omatunto tai tunne. Tunnevetoinen käyttäytyminen pohjautuu itsekeskeisyyteen, siinä tavoitellaan henkilökohtaista mielihyvää tai etua. Jos tätä tapahtuu kollektiivisella tasolla, se synnyttää ongelmia yhteiskuntaan. Ihmisten mieltä voivat hallita esimerkiksi geotunne tai sosiotunne.
Geotunne voi perustua esimerkiksi tunnepitoiseen asenteeseen jotain tiettyä maa-aluetta kohtaan tai kansallistunteeseen, jolloin oman maan merkitystä korostetaan muiden kustannuksella. Geotunteen vallassa ihminen voi ajatella: ”Suojelen ja pidän huolta kaikista ihmisistä, jotka asuvat maassani, mutta muiden maiden ihmisten hyvinvointi ei kuulu minulle.” Tällainen tunneperäinen asennoituminen on yhteiskunnalle haitallista. Se on johtanut mm. imperialismiin, kolonialismiin ja kauppasotiin.
Ihmistä voi rajoittaa myös sosiotunne, esimerkiksi yhteiskuntaluokkaan, järjestöön, ammattiin, uskontoon tai ihmisryhmään samaistuminen. Silloin hän saattaa ajaa oman yhteisönsä yhteiskunnallisia, taloudellisia ja poliittisia etuja toisten kustannuksella ja pitää muita vähempiarvoisina. Esimerkiksi sukupuoleen, kansallisuuteen, uskontoon tai elämäntapaan perustuva syrjintä eristää ihmisiä luonnottomalla tavalla. Yhteiskunnassa esiintyvä eriarvoisuus on sellaisten moraalittomien ihmisten luomaa, jotka riistävät ja käyttävät muita hyväkseen.
Sosiotunteen vallassa ihminen voi myös ajatella: ”Minun Jumalani on ainut oikea Jumala, kaikki muut ovat vääriä.” Tai heillä voi olla käsitys: ”Ihmiset ovat arvokkaita, mutta ihmistä alempien olentojen kohtalolla ja tuholla ei ole merkitystä. Jos eläimet metsästetään sukupuuttoon tai metsät kaadetaan, mitä väliä sillä on? Ne ovat kaikki meidän käytettävissämme.”
Sosiotunne ja geotunne johtavat ajattelun vääristymiseen ja ovat kautta aikojen aiheuttaneet ja aiheuttavat yhä valtavasti verenvuodatusta, riistoa ja epäluottamusta ihmisten välille. Käyttäytymiselle on monesti haettu tukea dogmien, oppirakennelmien avulla. Joillakin dogmeilla saatetaan tukea rasistista sosiotunnetta tai miesten ylemmyyttä naisiin nähden.
Uushumanisti ei helli geotunnetta eikä sosiotunnetta, eikä aseta mitään ryhmää toisen yläpuolelle tai alapuolelle. Kaikki elämä on kietoutunut yhteen. Hyvinvointimme riippuu ympärillämme olevien vesien, ilman, maaperän, puiden, kasvien, eläinten ja kanssaihmisten hyvinvoinnista.
Miten sitten päästään näiden haitallisten tunteiden yläpuolelle? Opiskelun avartava merkitys on suuri. Lisäksi on tärkeää asioiden älyllinen analysointi. Kun ajattelua ohjaavat järki ja omatunto, päästään irti rajoittavista näkemyksistä, jolloin ihmiset kunnioittavat luonnostaan toisiaan ja pitävät huolta sekä omasta että muiden hyvinvoinnista. Tässä muutoksessa feminiinisten arvojen nostaminen yhteiskuntaa ohjaaviksi ja tasapainottaviksi tekijöiksi on keskeistä.
Uushuimanistinen yhteiskunta ei voi toteutua niin kauan kuin suurin osa ihmisistä on geo- tai sosiotunteen vallassa. Muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestään. Historia on opettanut, että muutokseen tarvitaan kattava arvojen muutos, pelkkä poliitikkojen vaihtaminen ei riitä. Kun riittävä määrä ihmisiä on omaksunut uushumanistiset arvot, tapahtuu henkinen vallankumous, mikä johtaa yhteiskunnan toimintamallien uudistamiseen.
