Voiko kaupungeista saada parempia käyttämällä enemmän vihreää infraa?
Ajatus luonnonmukaisista ratkaisuista esimerkiksi kaupunkirakentamisessa on niin suuri, että alkaa pyörryttää. Metropolit kasvavat ja ilmastonmuutos jyllää. Moni kysyy peilin edessä: onko pienillä teoillani mitään merkitystä? On, lohduttaa Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja Outi Tahvonen. Hän teki väitöskirjan suomalaisista pihoista.
Tahvosen mukaan tavallinen omakotiasuja on jo vaikutusvaltainen yksikkö. Jos osaa kierrättää risut omalla pihallaan viemättä niitä kaatopaikalle, on jyvällä pihan kiertokulusta, joka on vihreän infran perusta. Keskikokoisella omakotitalon pihalla ei tarvita lannoitteita, eikä kunnan vedellä tarvitse kastella, jos vihreän infran kiertokulku toimii oikein. Suomi on omakotitalojen ja kesämökkien valtakunta, jossa on paljon tietoa maaperästä, vedestä ja kasveista. Tämä hiljainen tieto pitäisi valjastaa myös alan tutkimuksen käyttöön.
Vihreä infra syntyi vastavoimaksi harmaalle
Harmaa infra on rakentamisessa tuttua: putki, betoni, sähkö tai kaapeli ratkaisee yksittäisen ongelman. Vihreä infra on syntynyt harmaan infran vastapainoksi: ratkaisemaan yksittäisen ongelman sekä tukemaan kasvien kasvua ja vesien hallintaa. Päällepäin vihreältä näyttävä katu ei vielä kerro, toimiiko vihreä infra oikein. Jos vesi tuodaan säiliöautolla, ja alueen hoitaminen vaatii paljon huoltoa, kiertokulku ei toimi.
”Vihreässä infrassa vesi ja ravinteet kiertävät ja hiilensidonta toimii”, Tahvonen kertoo. Yksittäisen kadun hoitaminen ei ole vielä tärkeää. Mutta kun eteen avataan koko kaupungin kattava ekologinen verkosto, asia muuttuu. Katu voi olla tärkeä levähdyspaikka eri lajeille. Pörriäisen matka ei saisi katketa kesken matkan. Kaupungin ekologinen kartta pitäisi puolestaan olla mielessään monella ihmisellä: poliittisilla päättäjillä, kaavoittajalla ja rakentamisesta vastaavalla taholla. Vihreän kiertokulun rakentaminen ei onnistu keneltäkään yksin.”
Suomi on spesialistien maa
Tahvosen mukaan vihreän infran hahmottuminen on vaikeaa siksi, että Suomessa uskotaan erityisosaamiseen. Tekeminen ja vastuun ottaminen on siilomaista kun jokainen hoitaa vain oman tonttinsa. Vihreä infra on laaja verkosto, jossa asiat vaikuttavat toisiinsa. Siksi toimivaan kiertokulkuun tarvitaan oman laatikon ulkopuolista ajattelua.
Uuden kerrostalotyömaan aloituskokouksessa pitäisi olla mukana vihreän infran osaaja. Kuinka usein näin on? Asuinalueen suunnittelukilpailun voittaa työ, jossa vihreää infraa hoitelee photoshopattu, 70 senttimetrin levyinen vattupöheikkö. ” Ei sellainen toimi. Ei yhtä ideaa kannata kopioida eteenpäin, jos vihreän infran ajatusta ei ole sisäistetty oikein”, lataa aiheesta väitellyt tohtori Outi Tahvonen. Hänen mukaansa surullisen usein vihreän infran ratkaisut nähdään ylimääräisenä lisäkustannuksena, joka rakennuskustannusten kohotessa leikataan pois. Vihreä infra nähdään rahaa vievänä, ei rahaa säästävänä elementtinä. Vihreät ratkaisut joutuvat väistymään parkkipaikkojen ja lisäasfaltointien tieltä.” Vaikka juuri nämä ratkaisut lisäävät vihreän infran tarvetta! Mitä enemmän läpäisemätöntä maata – kuten asfalttia – sen enemmän maan pinnalle jää ohjattavaa vettä, johon vihreä infra toisi ratkaisut”, kuvailee Tahvonen.
Sama kaivo tulvii aina
Usko harmaan infran ratkaisuihin on luja, sillä ne ovat toimineet vuosikymmenten ajan. Nyt kuitenkin haetaan ekologisia ja halvempia ratkaisuja. Tahvonen nostaa esiin viemäriverkostot.Viemärit ovat monessa paikassa tulleet tiensä päähän. Ilmastonmuutoksen seurauksena vettä sataa harvemmin, mutta runsaammin. Sateen sattuessa viemärit eivät pysty vetämään tarpeeksi tehokkaasti, joten kaivot tulvivat.
Omakotitalojen pihoilla on suuri rooli vihreässä kiertokulussa. Mitä enemmän asfalttia, sen enemmän vettä hallittavana. ”Ratkaisuna ei voi loputtomiin olla putkikoon kasvattaminen. Miksi kasvattaa putkikokoa, kun suuren osan ajasta putket ovat kuivana? Vihreän infran ratkaisu on puiden ja kasvien lisääminen niin, että ne sitovat vettä maaperästä enemmän”, sanoo Tahvonen.
Viherkatto, sadevesipuutarha tai vedenpidätyspainanne ovat vihreän infran käytännön esimerkkejä. Tahvonen muistuttaa, että oikein tehty viherkatto on insinöörityön taidonnäyte, jossa harmaa ja vihreä infra tukevat toisiaan.”Toimivassa viherkatossa salaojitus ja kosteudenhallinta toimivat. Jos vihreä infra ei pärjää kaiken satavan veden kanssa, harmaan infran ratkaisut auttavat”, hän kuvaa.
Jos kaupungissa on käytössä hulevesimaksut, se on signaali, että vihreässä infrassa on paljon tehtävää. Hulevesi on ilmaista luonnonvaraa, jonka oikealla käyttöönotolla säästetään aikaa ja rahaa. Jos kaupunkilaisille tuttu kaivo tulvii aina sateen sattuessa, se on vesilaitoksen ongelma. Mutta samaan aikaan sen pitäisi olla myös kaupungin puisto-osaston heiniä, sillä heidän vastuullaan ovat julkiset viheralueet. Osansa voivat tehdä myös omakotiyhdistykset huolehtimalla siitä, että pihoilla on tarpeeksi vettä sitovia elementtejä, eikä pihaan suunnitella uutta asfaltoitua parkkipaikkaa.
Miksi vihreästä infrasta pitäisi välittää? ”Meidän ihmisten psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin takia. Ylhäältä alas -tyyppinen käskeminen ei ole ratkaisu, vaan ihmisten hiljaisen tiedon käyttöön ottaminen. Suomalainen omakotiasuja on luonnonvoima, jossa on paljon hiljaista tietoa ja osaamista. Sitä ei kannata heittää hukkaan, vaan ottaa koko kaupungin käyttöön”, sanoo tutkijayliopettaja Outi Tahvonen Hämeen ammattikorkeakoulusta.
Lähde: Kotimaa 6.9.2020 Heidi Kononen
Kaikki lähtee suunnittelusta
Miten yhdistetään harmaa ja vihreä? Tuo kysymys on lehtori Outi Tahvosen työn ytimessä päivittäin. Tahvosen asiantuntijuusalana on rakennettu ympäristö, ihmisen elinpiiri, joka yhä useimmin on kaupunki. Miten siellä saavutetaan harmonia, joka olisi jotain muuta kuin betonia, puisto, asfalttia, kukkaistutus, lisää betonia, viivasuoraan istutetut vaahterat?
”Kaavoitus ja maankäyttö menee ihan liikaa ylhäältä alas -ohjauksella niin, että lopputuloksen eri osat eivät ole yhteydessä. Kun ihmisen elinympäristöä suunnitellaan ja rakennetaan, tulisi miettiä miten siellä kiertää vesi, ravinteet, hiili, miten maa tiivistyy käytössä, miten kaikki elävä liikkuu siellä jatkuvasti ja muovaa ympäristöä.” Pienessä mittakaavassa Tahvonen seuraa tällaista omalla kotipihallaan, jonne hän on rakentanut sadepuutarhan. Sen ideana on kerätä, hyödyntää ja imeyttää ylimääräistä sadevettä eli hulevesiä.
”On jumalaisen koukuttavaa seurata, miten vesi kiertää. Miten yksi astia täytyy, sitten toinen. Siitä ylivuotava vesi kulkee kourua pitkin sadepuutarhaan. Ja se on minun rakentamani, olen suunnitellut sinne salaojakerroksen, kasvualustat ja kasvit seuratakseni miten ne reagoivat – siellä on nyt brunneraa, iiristä ja tuoksumataraa. Perheelläni on vaikeuksia ymmärtää kiinnostukseni määrää,” Tahvonen naurahtaa.
Kaupungit ovat ihmistä varten
Tahvonen oivalsi itse näkökulmien kapeuden tullessaan alalle parikymmentä vuotta sitten. Hän valmistui Lepaalta ensimmäisten amk-hortonomien joukossa vuonna 1996 ja pyöritti sen jälkeen kymmenen vuotta omaa puutarhasuunnitteluyritystä. Tahvonen jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui pääaineenaan ympäristönsuojelu. Pikkuhiljaa karttui ymmärrys siitä, miten kaukana toisistaan olivat maisemasuunnittelijat ja ne betonin päälle ymmärtävät insinöörit. Nykyisessä työssään hän on yhdistänyt näkökulmat: miten rakennetaan ympäristöä, joka on paitsi toiminnallinen, myös hyväksi sekä ihmiselle että kaikelle muulle elävälle.
”Ei voi sanoa, että ihminen on luonnolle hyvä tai huono. Olemme kuitenkin osa sitä, nisäkkäitä muiden joukossa. Näen, että kaupungit ovat ihmistä varten, mutta ekologiset prosessit pitää tuoda kaupunkeihin nykyistä paremmin. Ihmisen aiheuttamia ongelmia kaupungeissa voidaan ratkoa esimerkiksi kasvien avulla.”
Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kasvillisuus ei ole ripoteltu sinne tänne vaan ne muodostavat kaupungissakin ekologisia käytäviä, joita pitkin myös ötökät pääsevät kulkemaan. Luonnon monimuotoisuus, biodiversiteetti, voisi ilmentyä nykyistä paremmin kaupungeissa.
”Kestävä kaupunki ei ole sitä, että rakennetaan mahdollisimman tiiviisti, ja sitten ajellaan mökille tankkaamaan luonnonrauhaa.”
Lähde: HAMK Jaana Siljamäki
