Tulevaisuus on ihmisten käsissä enemmän kuin koskaan. Kuluttaminen ja suorittaminen ovat menettäneet tehonsa hyvän elämän takaajana. Kirjassaan Sivistys vaurautena Maria Joutsenvirta ja Arto O. Salonen määrittelevät vaurauskäsitteen uudelleen ja luovat näkymiä, joilla suunnataan radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Alla poimintoja heidän kirjastaan.
Teollistuneiden yhteiskuntien kehittymisen mittarina on ollut raha. Hyvinvointipolitiikkaa ohjaava bruttokansantuote (BKT) mittaa kaikkien yhteiskunnassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden rahallista arvoa vuoden aikana. Ajatuksena on, että mahdollisimman korkea palkka ja lisääntyvät kulutusmahdollisuudet takaavat hyvän elämän. Myös kodin ja muun omaisuuden arvoa mitataan rahalla. Raha ei kuitenkaan itsessään ole vaurautta. Jos vauraus käsitetään rahallisena (lisä)arvona – kuten valtavirran taloustiede ja talouspolitiikka tekevät – yhteiskunnassa suositaan asioiden hyödykkeistämistä. Asia, jonka arvoa ei osoiteta rahalla, mielletään vähäarvoiseksi tai hyödyttömäksi. Yhteiskunnassa vahvistuu ajatus, että kaikki on kaupan..
Planetaarinen sivistys
Joutsenvirran ja Salosen tulevaisuustarina rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmisen sivistyskäsitys on luonteeltaan planetaarista.. Planetaarisesti sivistynyt ihminen tiedostaa, että ihmisen elämä on täysin riippuvaista elinvoimaisesta luonnosta. Lisäksi hän kohtaa toisen ihmisen itsessään arvokkaana olentona – olentona, jolla on luovuttamaton arvo pelkän ihmiseksi syntymisen perusteella.
Planetaarisessa sivistymisessä ihmisen huolenpidon piiri laajenee omasta lähipiiristä kattamaan kaikki ne maapallon ihmiset, joiden elämään oma elämä suoraan tai välillisesti liittyy esimerkiksi valintoina
- mitä puemme päällemme,
- millä pidämme kotimme lämpimänä tai
- kuinka saamme ruoan pöytään.
Planetaarinen sivistys ilmenee huolenpitona, joka kattaa myös eläimet, kasvit, ilmakehän ja maaperän sekä näiden muodostamat ekosysteemit, joista elämä maapallolla on riippuvaista.
Niukkuusajattelusta runsauden toteuttamiseen
Miten käsitykset edistymisestä, hyvästä elämästä ja vauraudesta voisivat uudistua? Nykyinen hyvinvointi perustuu laajamittaiseen uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön. Tästä seuraa väistämätön aineellinen niukkuus ennemmin tai myöhemmin. Myös saasteiden ja päästöjen sitomiskyky on maapallolla rajallista. Olemme kohdanneet ekologiset rajat ja osin ylittäneet ne kestämättömän käyttäytymisen vuoksi. Vallalla olevat talousteoriat perustuvat oletukseen, että myös kaikki muu hyvinvoinnille oleellinen on niukkaa, vaikka näin ei ole.
Vaihtoehtoisissa talousteorioissa kyseenalaistetaan valtavirran talousoppien niukkuuden oletus. Luonnonvarat ovat rajalliset, samoin eräät muutkin asiat kuten ihmisen päivittäin käytössä olevat tunnit. On kuitenkin monia asioita, joiden käytöllä tai lisääntymisellä ei ole lainkaan rajoja ja joiden rooli hyvinvoinnin luomisessa on kasvanut. Juuri näiden rajattomien mahdollisuuksien varaan on mahdollisuus luoda uutta edistyskertomusta, kun ymmärrystä vauraudesta ja sivistyksestä laajennetaan vastaamaan nykypäivän hyvinvointihaasteita.
Monet asiat, joita ihmiset tarvitsevat päivittäisessä toiminnassaan ja ongelmien ratkaisuissa ovat runsaita. Ne myös lisääntyvät entisestään, kun niitä jaetaan toisille avoimesti. Tällaisia ovat tieto, luovuus, osaaminen, luottamus, kunnioitus, rohkeus, myötätunto, ilo, uteliaisuus ja tyytyväisyys. Ne on luontevaa tulkita vauraudeksi, sillä niiden avulla luodaan monentyyppistä arvoa yksilön lisäksi yhteisöille ja yhteiskuntaan.
Monimuotoinen vauraus
Rikkaaksi koetun elämän voi saavuttaa monella tavalla. Kun aineelliset perustarpeet on tyydytetty, on ihmisen kokemus hyvästä elämästä vain väljästi kytköksissä materiaaliseen vaurauteen. Yhä useammat kansalaiset pelkistävät elämäänsä karsimalla tarpeettomaksi käynyttä materiaa.Heille merkitykselliseksi koettu elämä on ekologisesti vastuullista elämää mahdollisimman vähällä materialla. Toisaalta hyvinvointiyhteiskunnassa on edelleen ihmisiä, jotka ovat vastentahtoisesti köyhiä, mikä estää heitä toteuttamasta potentiaaliaan ja kokemasta tyytyväisyyttä elämäänsä. Heidän mahdollisuuksistaan ihmisarvoiseen elämään pitää huolehtia.
Hiljaisen arvojen vallankumouksen seurauksena elämän päämäärät vaihtuvat. Niukkuusajattelun rajoittama elintason parantaminen vaihtuu elämänlaadun kohentamiseksi, jossa monet hyvinvointitekijät perustuvat runsauden ideaan. Samalla irrottaudutaan rajallisten luonnonvarojen ylikulutuksesta. Kestävämpään elämäntapaan siirtyminen ei siis ilmene tinkimisenä tai menneisyyteen paluuna, vaan sisäisenä avartumisena eli sivistymisenä. Sivistymisen avulla on mahdollisuus löytää oma elämänpolku ja olla kaikkea sitä, mitä omista lähtökohdista käsin on luontevaa olla. Jokaisessa ihmisessä olevat ainutlaatuisuudet pääsevät esiin.
Yhteisöllisyyden uusi nousu tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ihmisten arkea kannattelevat ihmissuhteet, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen, ystävyyden, hyväksymisen ja kiintymyksen. Sen seurauksena ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteisöön, jossa syntyy vastavuoroisuuteen perustuvia eläviä suhteita ja lisää hyviä syitä elää ja olla olemassa.
Yhteisavaurauden jakaminen ilman suoraa hyötymistarkoitusta lisää yhteisöjen ja yhteiskunnan elinvoimaa. Hyvä esimerkki on kirjasto, joka varmistaa kaikkien avoimen pääsyn tietoon; tietämys lisääntyy ja leviää entisestään. Kaikille kuuluvaa yhteisvaurautta ovat myös luonnonvarat ja ekosysteemipalvelut. Ekosysteemeissä olevaa yhteisvaurautta ei voi mitata kattavasti euroilla, sillä se ei ota huomioon luonnon itseisarvoa eikä tehtäviä, joita ekosysteemit suorittavat ihmisille ilmaiseksi, kuten esimerkiksi hyönteisten viljely- ja luonnonkasvien pölytys. Ekosysteemit ovat kokonaisuuksia, joissa kaikilla sen osilla on tehtävä. Yhden lajin sukupuuttoon kuolemista voi aiheutua kymmenien muiden lajien ahdinko.
Tunne oman työn merkityksettömyydestä ahdistaa monia; sillä ihmiset haluavat tuntea tekevänsä työtä, jolla on merkitystä ja joka muuttaa maailmaa. Monia kiusaa myös ajallinen köyhyys. Pitääkö päivät, viikot ja kuukaudet täyttää työllä, joka tuo mahdollisimman suuret ansiotulot? Vai voisiko ihminen päättää siirtyä osa-aikatyöhön vähentämällä omaa kulutustaan ja käyttämällä työstä vapautuvaa aikaa henkisiin ja sosiaalisiin rikkauksiin tai vaikkapa uusien käden taitojen opetteluun? Ajallinen vauraus on sitä, että ihminen tuntee, että hänellä on riittävästi aikaa asioille, jotka tekevät elämästä mielekkään.
Tulevaisuutta ei ole olemassa. Se tehdään. Jokainen teko ja tekemättä jättäminen rakentaa huomista ja huomisen tekemiseen osallistuu jokainen, halusipa tai ei.
Lähde: Sivistys vaurautena, Maria Joutsenvirta, Aero O. Salonen, Basam Books Oy, 2020
Kuva: Pixabay
